Winter is coming

Syysvaatteet ovat valuneet vaatekauppoihin jo hyvän tovin ja kunnon kesän loistaessa poissaolollaan myös syysvaatementaliteetti on alkanut tehdä itselleen tilaa. Syysvaatementaliteetin omaava henkilö ei elä enää kepeästi hetkessä ja osta töiden jälkeen bikineitä mennäkseen suoraan rannalle eikä nappaa alehyllystä kaikkein heppoisimpia nirunarusandaaleita, sillä kengäthän voi aina vaihtaa myös paljain varpain kulkemiseen. Syysvaatementaliteetti ei suuntaudu ulospäin, se ei panosta iloon, valoon ja seikkailuihin vaan se käpertyy sisäänpäin, lämpöön, turvallisuuteen ja selviämiseen. Syysvaatementaliteetti saa mittailemaan materiaaleja, tarkkailemaan kankaiden laatua ja paksuutta ja pitämään mielessään kerrospukeutumisen vaatimuksen ja katujen salakavalan liukkauden. Syysmentaliteetti luopuu hetkestä ja katsoo eteenpäin, kohti talvea.


Samaan suuntaan on kääntynyt omakin katseeni jo tovi takaperin ja kun en kunnolla päässyt uppoutumaan kesään, on syysvaatementaliteetti puolestaan uponnut sitäkin syvemmälle. Ensimmäistä kertaa ikinä olen ollut jo hellesäällä hikoilemassa kaupassa sovittelemassa tuoreimpia talvitakkieriä ja tutkimassa nilkkureiden pohjien liukuesteitä. Ja voin ylpeänä, joskin aavistuksen lannistuneena todeta, että olen kerrankin panostanut tulevan kauden kahteen tärkeimpään vaatekappaleeseen, talvikenkiin ja talvitakkiin, sekä ajan että rahan kanssa.

Villakangastakki on talvikaudelle sama kuin nahkatakki on kesäkaudelle; se on ajattomuudessaan loputtoman vaivattomasti yhdisteltävissä ja silti helposti toteutettavissa jollakin tavalla, joka tekee siitä mielenkiintoisen. Esimerkiksi erilaiset pinnat, kuvioinnit, yksityiskohdat ja värit tekevät välittömästi villakangastakista kiinnostavan. Minulle väreillä leikkiminen ei juuri ollut vaihtoehto, vaan täydellisen villakangastakin metsästyksessä yhtenä seulana oli musta tai harmaa väri. Kiinnostavista yksityiskohdista en kuitenkaan tänä vuonna halunnut tinkiä, vaan olin valmis panostamaan takkiin joka jaksaisi elähdyttää vielä tulevinakin talvina. Erityisen kutkuttavaksi aloin jossain vaiheessa kokea nahan ja villakankaan yhdistelmän ja lopulta hartaiden etsintöjen jälkeen täydellinen takki tipahti suoraan nenäni eteen oman duunipaikan mallistouutuuksien myötä.

Selected Femme Limone-coat

(kuvat www.vagabond.com)

Talvikenkien metsästys sujui huomattavasti vaivattomammin, sillä löysin kaikkien aikojen täydellisimmän kenkämallin Vagabondilta jo viime syksynä ja onnekseni Grace-mallia oli jälleen saatavilla, ja tällä kertaa vieläpä useissa eri materiaaleissa! Syrjähyppäsin hetkeksi himoitsemaan myös Dee-mallia (kuvan ylimmät kengät), mutta sovittelujen jälkeen päädyin kuitenkin vanhan suolan janotukseen ja pikkutuhman kiiltonahan, klassisen pintanahan ja rouheahkon nupukin materiaalivalikoimasta valitsin jälkimmäisen.

Nyt en pelkää mustaa jäätä enkä mustaa säätä, antaa tulla lunta tupaan!


Jokos te olette alkaneet vilkuilla talvitamineita sillä silmällä?